Absoluuttinen Nollapiste - Eksynyt Marjastaja текст песни

sangon varia en enaa tunnista
sangon pohja on jo marjoista tumma
valo kovalla maalla heti suon takana
ne selat kylmassa kasvot hiessa tulilla
hirviporukka ilman liiveja
ruukku kiertaa ringissa
selkien takana maatuva pimea
jaahtyva saalis ei sanele tunteita
saalista ei ole tai on vasta aamulla

aikaista on jakaa salaisuus
myohaista on kiistaa osallisuus

valon piiriin ilmestyin
en salaa
ne teki tilaa
ruukun otin tekematta valaa
esitin eksynytta marjastajaa
yksi vahvensi puukolla kuviota kelossa
ja odotti olenko lopussa
ei kuunnellut oliko minulla asiaa

loytyi mita kukin tonki repustaan
arvasin mika piiloon sinne viela jai
palasin kohtaan mista valon nain
nukuin uudelleen herattyani laukaukseen

myohaista on jakaa salaisuus
sellaista on tosi uskollisuus

suo ei kantavansa vanno
vesi ei laske moniko ui
tilaisuutta tuli etsii
koira on viimeinen joka jotenkin tottelee
reppu painoi ja odotukset
purukumia soin ja muuraimet
liekin paivalla nakymaton kuumin seutu
on pimean tiheaa

seurassa on kotoista muualla paitsi kotona
ja nyt siina tulilla veren haju tuulen alla voimistuu
ja salaisuus valmistuu