Carola (Standertskjold) - Vuoriston Kellot текст песни

(Sav. Trad., san. Tuula Valkama)

Vuorenhuiput siella pilvien reunaa yha piirtaa.
Vierinkivet polun voi taas aivan uuteen paikkaan siirtaa.
Vuorten villikukat paan taas nostaa suojasta paaden.
Kuu - tuttu kuu nousee, vuoret valkkymaan saaden.

Vuoristossa liki taivasta raikkaat ovat tuulet.
Laaksossa sa vieras vain oot, etka viihdy vaikka luulet.
Viehattaa ei voikaan sua nuo niityt, puistot ja pellot,
kun kutsuu sua tuulen myota vuoriston kellot.

Polku kerran vei
laakson mun ja ei
takaisin se voi johtaa.
Paluu sinne on
mulla mahdoton
laakso ei vuorta kohtaa.
Soi, viela soi vuoristossa kellot kuin ennen.

Tutut kellot soi.
Laaksoon joskus voi
niiden aani taas kantaa.
Iltakellot nuo
mulle rauhan suo
lohdun voi ne taas antaa.
Soi, viela soi vuoristossa kellot kuin ennen.

Tutut kellot soi.
Laaksoon joskus voi
niiden aani taas kantaa.
Iltakellot nuo
mulle rauhan suo
lohdun voi ne taas antaa.
Soi, viela soi vuoristossa kellot kuin ennen.

Vuorenhuiput siella pilvien reunaa yha piirtaa.
Vierinkivet polun voi taas aivan uuteen paikkaan siirtaa.
Vuorten villikukat paan taas nostaa suojasta paaden.
Kuu - tuttu kuu nousee, vuoret valkkymaan saaden.




Thanks to MATikka