Peiton alla on pimeaa
Peiton alla on pimeaa
Vaikka peitto ei lammittaisikaan
Vaikka peitto ei lammittaisikaan
Muistatsa kun me kaytiin silloin tsiigaamas laivoi
Silloin ikava ja suru omaa hautaansa kaivoi
Sa tulit, sain sut omakseni rakkaakseni
Kultaseni hei, olit kaikkeni
Mut en osannut sita sulle yhtaan nayttaa
Pelkasin et jatat mut ei niin saanu kayda
Joten jatin sut ja lahdin pelkurina karkuun
Loukkasin, en ajatellut milta susta tuntuu
Sit vahan myohemmin tajusin mita menetin
Itseani vihasin ja tahdoin sinut takaisin
Ja sainkin, tosin vain vahaks aikaa
Kunnes tajusit ettet mua haluakaan ollenkaan
Lahdit siksi luotani kaksi kertaa
Ma holmo en osannut ees luovuttaa
Roikuin sussa kiinni ku taysi idiootti
Jos oot mun isa, ma vaan olen patriootti
Peiton alla on pimeaa
Peiton alla on pimeaa
Vaikka peitto ei lammittaisikaan
Vaikka peitto ei lammittaisikaan
Elamani rupee lahenteleen mitaattomyytta
Joten syytta en tahdo nahda iaisyytta
Tahdon vain nahda sinut kultaseni
Vaikka tiedan ettet haluu enaa omakseni
Sanoit etta teet taman parhaakseni, hyvakseni
Siihen loppuu minun ymmarrykseni
En ees jaksa rupee elamaani kokoamaan
Koska taa ero jaksaa vaan satuttaa
Ja taluttaa suru jaksaa mua aina pahempaan
Huonompaan paikkaan surujen maailmaan
Siella odottaa kerho sarkyneiden sydanten
Yksinaisten sielujen ikuinen painajainen
Siella kanssa huono-osaisten ihmisten
Kanssa ikavani sinut pakosta viettelee
Elelen tietain ettet ole minun enaa
Ilman sinua en millaan pysty elamaan
Peiton alla on pimeaa
Peiton alla on pimeaa
Vaikka peitto ei lammittaisikaan
Vaikka peitto ei lammittaisikaan
Olen ikavoinyt sinua niin
Etta elamani hukkuu kyyneleisiin
Ja ma holmo uskoin tunteisiin oikeisiin kultaisiin
Ainutlaatuisiin, ainutkertaisiin
Yksi yksinainen, toisen yksinaisen
Sen toisen yksinaisen yksinaisyyden voi poistaa
Jolloin taas elama alkais loistaa, kukoistaa
Ja ma tiedan ettei niin tapahdu koskaan
Peiton alla on pimeaa
Peiton alla on pimeaa
Vaikka peitto ei lammittaisikaan
Vaikka peitto ei lammittaisikaan