Heikki Kuula - Postikortteja Reunalta текст песни

Hirttaytyminen enemman tyyliini, mut rakastan mun amerikanrautaa.
Ja viela enemman ikiomaa lyyliini, mut se nainen pantiin jo hautaan.
Alue mis mies loppuu ja auto alkaa. Oon harmaa, sori mama.
Radiosta raikaa kuoleman korinaa ja enka oo amerikanrautani omistaja.
Ajan ilman kasii vastaantulijoiden kaistalla, joiden mielest oon loinen.
Edelliseen yhdyn, yllapidan kaasuu pullolla, miehen henki omaltunnolla.
Amerikanrauta, mun liikkuva arkku. Alligaattorin nahkasta salkku.
Takapenkilla ruuvaril rikottu lukko ja poikineen setelitukko.

Ja taa on postikortti reunalta. En enaa viihdy itseni seurassa.
Ajan naiseni peras vastaantulijoiden kaistalla. Perkele pelkaajan paikalla.
Ja taa on postikortti reunalta. En enaa viihdy itseni seurassa.
Ajan naiseni peras vastaantulijoiden kaistalla. Perkele pelkaajan paikalla.

Ja paastan paastot ja haan sisaan. Teippasin pakoputkeen imurin paan.
Ja mul on syva, syva, syva vasy. Toimiiko haka? Viimenen rykasy.
Ai nousuhumala ja darra riitelee mus. Auton sumuvalot pimeytta viiltelee, mut
Sa oot mun valo, tuo tunnelin suu. Luomet muuraantuu, ikiunta nukkuu.
Kalman haju puskee mun hies. Haista mua, ma oon kuollu mies.
Helvetis, elinkautinen edessa. Kahen suhde yhteen Bourbonii veressa.
Annoit mun ilmaseks sun kaa maata, mut yks nilkki oli huoralle raaka.
Puukotin sen, se vuos ku kraana. Oon viimeinen elos, taa on kolmiodraama.

Ja taa on postikortti reunalta. En enaa viihdy itseni seurassa.
Ajan naiseni peras vastaantulijoiden kaistalla. Perkele pelkaajan paikalla.
Ja taa on postikortti reunalta. En enaa viihdy itseni seurassa.
Ajan naiseni peras vastaantulijoiden kaistalla. Perkele pelkaajan paikalla.