Kumikameli - Taisto текст песни

tuuli teroittaa hampaitaan sen rokonarpiseen pintaan irrottaa palasen kerrallaan se katoaa tomuiseen kitaan pakkanen nurkissa mellastaa tuuli lunta tupaan kuskaa se silmansa sulkee ja odottaa onpa kevaaseen viela matkaa aurinko armotta korventaa sen vanhaa ja ryppyista nahkaa sade piiskalla sivaltaa halla hampaat irvessa hakkaa ylimmat ystavykset alimmasta helvetista