Laila Kinnunen - Lazzarella текст песни

(Sav. Domenico Modugno, san. Sauvo Puhtila [nimim. Saukki] 1957)

Nain puserosi kukikkaan ja kannet kirjojen
kun saavuit nuori neiti koulutieta kulkien.
Veit isaltasi savukkeen ja aidiltasi kai
tuo huulten kaari loistavan ja kirkkaan punan sai – kujeillen.

Sun kujeilusi pienet nuo
toi pojat kouluportin luo.
Jos tytto heita miellyttaa,
he kylla oottamaankin jaa.
Mut' sina sanoit yllattain:
”Ei pojat, tama ei kay nain.
Ma rakkautta oottaa saan,
se kylla saapuu aikanaan.”

Aa, Lazzarella,
sait aikaa odotella.
Haihtui oottaen kevatpaivat,
portiltas' pois jo pojat jaivat.
Ehka sa silloin kaipasit ystavaa.

Sun kujeilusi pienet nuo
ei tilaisuutta toista suo.
Et ritareita nahda saa,
se aika nyt on jaanyt taa.


Niin vuodet vieri koulukirjat toisiin vaihtaen,
myos muuttui malli puseron ja vari huulien.
Soit korvapuustin toisinaan ja joskus lappusen,
johon olit piirtanyt niin suuren sydamen – kujeillen.

Sun kujeilusi pienet nuo
ei rakkautta luokses' tuo,
nyt sita yha vaille jaat
ja illan kyyneleissas' naat.
Jos auringossa kuiskaa: ”Juu.”
Ja kuutamossa huutaa: ”Ei!”
Niin poika siita hermostuu
ja silloin toinen hanet vei.

Aa, Lazzarella,
saat yksin odotella.
Haihtui kauas koulupaivat,
portiltas' pois jo pojat jaivat.
Ehka sa kaipaat vielakin ystavaa.

Sun kujeilusi pienet nuo
ei rakkautta luokses' tuo.
Et ritareita nahda saa,
se aika nyt on jaanyt taa.

Lazzarella, aika tuo on jaanyt taa.




Thanks to Maria Lush