Radiopuhelimet - Talo текст песни

Mika talo tama on
ensimmainen ajatus
olen ollut taalla ennenkin
On sunnuntai ja hiljaista

Joka puolella tomua ja likaa
paitsi valokuvassa seinalla
siina nuori neito yksin
istuu valkeassa pyhamekossaan
Kalpea naama ja suuret silmat
pohjattomat mustat reiat

Ja hyllylta tuijottaa hymypoikapatsas
polykerroksen alla ikuinen ihme:
tuo saatanallinen virne
Ei, ei saa katsoa sinne

Keinutuoli narahtaa itsekseen
siina vaari yski verta ja kaari satkaa
Se satka jai hanella viimeiseksi
Tuulettaminen oli aivan turhaa
kalman haju jai huoneeseen ikuisesti

On kaappikellokin hiljainen
kuin pystyyn nostettu ruumisarkku
Vaan kun katsoo tarkemmin
liikkuuko viisari sittenkin

Ulos taalta ja pian!
Murran lukon katkon rivan
juoksen pois yli pihamaan
Vaan kun kaannyt katsomaan
ei taloa enaa olekaan

Vain hiiltyneet rauniot
keskella keltaisen vainion