Seremoniamestari - Pysahtyy & Kysyy текст песни

Aikanaan tajusin et pikkusielut pelkaa erilaisuutta,
joka saa ne hapeamaan kuvioidensa pienuutta.
Sen takia on simputettu, koulukiusattu,
mut hyvilla laheisilla ihmisilla siunattu.
Jotka antoi evaat viettaa elaman kevaan.
Se ohi niinku suvivirsi ei soi kevaalla enaa.
Nyt etaalla sen naat, siis mita me taalla tehaan?
Mennaan eteenpain kesaan, eika haikailla peraan.
Koska hyvat jutut ei tuu eteen taivaan lahjana.
Ei oo aikaa jahkata, pitaa pysyy vahvana.
Unelmiaan jahdata eika antaa tahrata.
Koska perilla odottaa palkinto mahtava.
Jos toteuttaa sen josta puhutaan vain jatkoilla.
Pystyy puhumaan teoilla eika pelkilla sanoilla.
Nojoo, halusin kertoo vain sen,
etta tasan jokaisen, miehen ja naisen sopii:

Pysahtyy ja kysyy itseltansa.
Kayttaako elamansa siihen mita kuvitteli tekevansa?
Kysyy.
Alkaako ymmarrys jo karttua?
Niista jotka tulee joskus kantamaan sun arkkua
Pitaa pysahtyy ja kysyy itseltansa.
Kayttaako elamansa siihen mita kuvitteli tekevansa?
Kysyy.
Pitasko unelmiinsa tarttua?
Ennenku ollaan tuolla soittamassa harppua.

Aika vieraista herata taas ja kamat kerata.
Jos partneri on terava, se on kohta perassa.
Siita vaan vedata, ku olet siina eteva.
Mutta mita on elama, jos pitaa aina pelata,
ja varoa, ettei takana narahda sarana.
Salassa tavata, ei voi tapaamasta lakata.
Tai jarkee paahan hakata, tilanne vakava.
Todistajina patja, peitto, tyynyliina ja lakana.
Et muka tarkoita aiheuttaa vaurioita.
Mutta silti jatat jalkees raunioita.
Kyynikoita, joita jaa hiertamaan.
Pahimmillaan viel tanaan, ma naan,
miten laittaa vahinkoa kiertamaan.
Tietakaa totuus, eika taa oo mitaan uutta.
Totuus ja kyynisyys on pohjimmiltaan pelkuruutta.
Epavarmuutta, pettymysta ja pelkoa.
Joten turha lahtee makselemaan kalavelkoja, mieluummin vois:

Pysahtyy ja kysyy itseltansa.
Kayttaako elamansa siihen mita kuvitteli tekevansa?
Kysyy.
Alkaako ymmarrys jo karttua?
Niista jotka tulee joskus kantamaan sun arkkua
Pitaa pysahtyy ja kysyy itseltansa.
Kayttaako elamansa siihen mita kuvitteli tekevansa?
Kysyy.
Pitasko unelmiinsa tarttua?
Ennenku ollaan tuolla soittamassa harppua.

Yksi aivan saleettiin osuu kohdalle.
Sen voi vieda joko taivaisiin tai sit pohjalle.
Siis ihastuminen, joka kasvaa rakkaudeksi,
joka saa sut haluamaan paremmaksi ihmiseksi.
Saa sut vaikka kirmailemaan pitkin heinikoita.
Poimimassa neilikoita ku teinipoika.
Saa tekee asioita kuumottavia.
Sen takia tuntuu, et elama olis pelkkaa naminamia.
Ilman hania, sillon kun ootte erillaan.
Maalla tai merilla, saa oottamaan perilla.
Vaik kadet verilla, se saa kiinni pitamaan.
Mut se on ikavaa, silloin jos ei sita naa.
Et ei voi sitoutua siks et ois jotain velkaa.
Vain yksi syy kelpaa. Ajatelkaa.
Etta parempi vaeltaa kodittomana.
Ku rakentaa kotia, jota ei voi pitaa omanaan.

Sen takii sopii:

Pysahtyy ja kysyy itseltansa.
Kayttaako elamansa siihen mita kuvitteli tekevansa?
Kysyy.
Alkaako ymmarrys jo karttua?
Niista jotka tulee joskus kantamaan sun arkkua
Pitaa pysahtyy ja kysyy itseltansa.
Kayttaako elamansa siihen mita kuvitteli tekevansa?
Kysyy.
Pitasko unelmiinsa tarttua?
Ennenku ollaan tuolla soittamassa harppua.

Sopii pysahtyy ja kysyy itseltansa.
Kayttaako elamansa siihen mita kuvitteli tekevansa?
Kysyy.
Alkaako ymmarrys jo karttua?
Niista jotka tulee joskus kantamaan sun arkkua
Pitaa pysahtyy ja kysyy itseltansa.
Kayttaako elamansa siihen mita kuvitteli tekevansa?
Kysyy.
Pitasko unelmiinsa tarttua?
Ennenku ollaan tuolla soittamassa harppua.

Elaa. Sinun pitaa tajuta se, etta sina elat.