Steen1 - Muistilappuja текст песни

Kun ma kavin mun kamoi lapi, loysin vanhan kirjeen itseltani,
kirjotettu kai aikoi sitte,
ma olin kuustoist vuotta sillon kun ma pistin sen kirjeen piiloon,
kirjotin kuoreen mun oman nimen, siin luki Moi Kale, ootsa hengissa viela?
maalaat sa viela? piirrat sa viela? vai teet sa yleensakkaan yhtaan mitaan,
ma rappasin mun ekan biisin eilen, tein frendin piissileffaa varten,
mut sa kai oot jo lopettanu rappaamisen,
tuliks sust koskaan mitaan? vai ootko niinku muutkin aikuiset,
eli vasynyt ja vittumainen, kuljet sa ulkona pimeella,
tunnet sa ketaan enaa wraitteri nimella, kerro konokselle terveisia,
kirjotat sa runoja enaa, vaannat sa pudottavii tarinoit enaa,
vai onks ne jo liian lapsellisii tehda,
ala vaan sano et oot kuin noi kalpeat kasvot jotka aikuiseks kasvo,
ja samalla unohti elaa

Uu ala unohda olla elossa (2x)

No ma luin sita kirjetta ja pudistelin paata,
paatin vastata menneisyyteen taalta, madonreian kautta kirjeella,
joo kyl ma rappaan viela, niinku kuulet ma oon parempi ku ikina,
ala penska pompi nenille siina,
oon ollu duunissa raksalla, nuoriso-ohjaaja ja
baarissa ja tv-toimittajana, riittiko? jos runot on lapsellisia,
ja lisataan viela mun romaani listaan,
niin ma oon siittio tai liekehtiva sikio, oon kulkenut lahella reunaa,
se on tyypillista niille jotka unelmiaan seuraa, en tee uraa,
sinne jaa nalkkiin, en ma tieda vielakaan, enempaa ku sinakaan,
enka kysy jumalilta ei ne tieda sielakaan,
taa taytyykin olla merkillista,
jos kaikki ois itsestaanselvaa ja elama ois pelkkaa varahtelykenttaa,
ois tylsaa tietaa mita on tulossa, mut ala oo huolissas kylla sa parjaat,
ei meilla kahdella oo taalla mikaan hatana,
ja lapset juoksee sisalta ulos

Uu ala unohda olla elossa (5x)
Uu ala unohda etta sa tuut kuolemaan