Lapissa kaikki kukkii nopeasti
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
tuon usein tuntenut oon raskahasti
kun katson kansan taman vaiheisiin
Miks meilla kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen
miks meilla niin on monta mielipuolta
ja vahan kayttajia kanteleen
Miks miesta taalla kaikkialla kaatuu
kuin heinaa, miesta toiveen tosiaan
miest aatteen, tunteen miesta kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa
Muualla tulta saihkyy harmaahapset
vanhoissa hehkuu hengen aurinko
meill? ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo
Ja mina itse, miksi naita mietin
se merkki varhaisen on vanhuuden
miks seuraa kaskya en veren vietin
vaan kansain kohtaloita huokailen
On vastaus vain yksi: lapin suvi
sit' aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu
Mut pitka vain on talven valta, hetken
taal' aatteet levahtaa kuin lennostaan
kun taas ne alkaa tuon aurinkoisen retken
ja jattavat jo jaisen lapinmaan
Oi, valkolinnut, te vieraat lapin kesan
te suuret aatteet, ma teita tervehdan
oi, tanne jaakaa tanne tehden pesan
jos muutattekin maihin etelan
Oi, oppi ottakaatte joutsenista
ne lahtee syksyin, mut palaa kevaisin
on meidan rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin
Havisten halki ilman lentakaatte
tekoja luokaa, maita valaiskaa
kun talven poistuneen te taalta naatte
ma rukoilen, ma pyydan, oi palatkaa
1 | Kuuntelen |
2 | Sinut tahdon kokonaan |
3 | Vaarallinen nainen |
4 | Saat Minut |
5 | Kultamaa |
6 | Pilvilinna |
7 | Pyyhit Pimeyden Pois |
8 | Aurinko |
9 | Illasta Aamuun |
10 | Arvoitus |