Veikko Lavi - Varis Ja Valtion Varatyomies текст песни

(Sav. Jani Uhlenius, san. Veikko Lavi)

Varis se pohjoiseen matkata mahtoi,
kupu kun yks' kaks' einetta tahtoi.
Letkahti reitilta laiskasti mutkan,
kun naki tietyon ruokailuputkan.
Poliisi juuri salkkuaan aukoo,
henkilotietoja tarkeena laukoo:
”Hiironen Tapio, syntynyt Juvalla,
rakentaa tieta kortiston luvalla.

Tassa on esilla se syksyinen sakko.
Konnunpasuolle ois' lahtea pakko.”
Koppi on kuuma ja savu niin sakea.
Turha on Hiirosen ilmeita hakea.
Nyrkki lyo poytaan et' tarisevat evaat.
Esille ne manataan ne hattujen kevaat.
Ihmista siita kun laki ei voi rankasta,
kun haluaa kaivella maailman kankasta.

”Palkka on pieni ja saastoon ei riita.
Tili on tanaan ja maksaisin siita.”
Poliisin kasvoilla epailys kulkee.
Aikansa arvellen salkkunsa sulkee.
Ilma on paksu ja mielikin ankea.
Onneksi kirjuri kalkuttaa kankea.
Hiironen Tapio tarmolla kaivaa,
tyo se on terapiaa, murhe ei vaivaa.


Varis se valppaana vierella vahtaa,
kun nakee nokareen niin kurkkuunsa ahtaa.
Lennokki tankkinsa kukkuraks' taytti,
hiljalleen pohjoiseen matkaavan naytti.
Hiirosen paa on jo maanpinnan tasalla,
isanmaa on vieressa kauniilla kasalla.
Vihdoin se vaivainen iltakin ehti.
Hiirosen stoorissa kaannetaan lehti.

Tili kun taskussa polttaa ja painaa,
sakko on kaukana kuin vaarivainaa.
Auttavan katensa taas valtio suopi:
Leijonalaaketta Hiironen juopi.
Kohta on hiiri kuin leijona hurja,
vaihtoa salli ei valtio nurja.
Hiireksi muuttuu se lukkojen takana,
mis' raudast' on verhot ja sementista lakana.

Aamulla Hiironen kamppeet lyo sakkiin.
Vaunuhun viedaan kuin leijona hakkiin.
Kolmas on paiva jo iltansa puolla,
variskin on perilla suurella suolla.
Siella se tapaa kurjen ja kuovin,
myos ahkeran ihmisen harmahin juovin.
Tuttu on kolmikko Hiironen Tapio,
synnyinmaan savi seka valtion lapio.




Thanks to MATikka