Havunneula lepaa polun poikki kulkevaan juureen.
Paarma kiertaa markaa selkaa,
Himmea paivansavu ymparoi.
Oksien alta kahlaan syvaan - vanavedessa pohja samenee.
Uin ja nain syvalla kannon tasaisen sahatun pinnan.
Kun vesi tuntui paksulta, selkaa uin.
Kun olin kaukana, en pelannyt tyttoja, kuolemaa.
Ylsin pohjaan - muta nousi pintaan.
Mista ne minua ensin hakisivat,
Jos suonenvetoon olisi hukkunut?
Myymalaauton pysakilta vai ladosta?
Olisinko jaanyt puimuriin leikkimaan?
Tomu polisee, leviaa seittiin - paistaa ja ei ole satanut.
Mielta vaivaa nakemani kanto:
Tietaako serkut, onko se ammus?
Mudassa renkaan urassa makaa
Kuiva sammakko vahan kyljellaan.
Pian, aivan pian hypin tormalta veteen serkkuja pakoon.
Ne ei koskaan tieda, missa uin.
En ole uinut matkoja, serkuille puhunut jatkosta:
Menenko ylaasteen jalkeen lukioon.
Mista ne minua ensin hakisivat,
Jos puoleenvaliin olisin vajonnut?
Myymalaauton pysakilta vai autosta?
Olisinko pystykorvaa kurittamassa?
1 | Rarmos Ybrehtar |
2 | Lumous, Menit Sitten Haihtumaan |
3 | Kotiinpaluu, Jotenkin |
4 | Savu Meihin |
5 | Jarrutan |
6 | Portaat |
7 | Ei, En Ole Rouva Bell |
8 | Irene Kaktus |
9 | Mahlanjuoksuttaja |
10 | Ajoratamaalaus |