Kun ma sirpaleina katsoin
elamaani kasissain,
oli vaikeaa mun ymmartaa
et voisi kayda nain
Omaa ympyraansa kulkee
eika itse huomaakaan
se pienenee ja pienenee
ei paastakaan pois otteestaan
Aina jostain pinnan alta
alta kaiken poltetun,
kipinan jo tuhkaan painuneen
voi loytaa uudelleen
Aina rakkaus tiensa etsii
ja se tyhjaan sydameen
enemman saa taas mahtumaan
uutta onnea
Kovin arvaamatta sarkyy
korttitalo jonka teet
tiedan nyt, sen jalkeen pelkoa
on turha tuntea
kun ei menettaa voi mitaan
kaikki mahdollista on
monin verroin jos vain haluaa
ja uskaltaa voi voittaa.
Aina jostain pinnan alta
alta kaiken poltetun,
kipinan jo tuhkaan painuneen
voi loytaa uudelleen
Aina rakkaus tiensa etsii
ja se tyhjaan sydameen
enemman saa taas mahtumaan
uutta onnea
Lavitsein sa katsoit mua
niin kuin kirjaa luit
ja lujan kaden painoit kadellein
Sammuneen kun luulin
tahtien jo myrskyn taa
kuuntelit ja ymmarsit
ja luottamaan sait uudestaan
Aina jostain pinnan alta
alta kaiken poltetun,
kipinan jo tuhkaan painuneen
voi loytaa uudelleen
Aina rakkaus tiensa etsii
ja se tyhjaan sydameen
enemman saa taas mahtumaan
uutta onnea
uutta onnea