Eppu Normaali - Kultaista Sadetta текст песни

Istutimme omenapuut
valvoimme tuhannet taysikuut
enaa en hengita reikaa jaiseen
ikkunaan koputa, oveen yksinaiseen
jalkeen pakkasten

Hanen hymynsa pehmea kaari tuo
kuin sumussa saari, uin sen luo
valokuvassa nainen pyorineen
muodista poistuneine hattuineen
kihlattuineen

Naen kaiken, kaiken

Kaunis kuolema, lehdet on silattu jaalla
kultaista sadetta paani paalla
joko ymmarran mita se opettaa
osasin alkaa... osaanko lopettaa?

En silloin tajunnut kaiken naantyvan
en tajunnut kaiken loppuun kaantyvan
enaa en koputa oveen yksinaiseen
jalkeen pakkasten

Lehtien seassa kulkien
kellarin ovia sulkien
ajatuksin linnut saatellen
kaikkea kaunista ajatellen
pitkalle matkalleen

Ja naen kaiken, kaiken

Kaunis kuolema, lehdet on silattu jaalla
kultaista sadetta paani paalla
joko ymmarran mita se opettaa
osasin alkaa... osaanko lopettaa?