Rouva Wegelius lahtee kaupungille
Tahtoo raitista ilmaa
Han sanoo paivaa naisille,
Meita miehia huvittaa
Ja lapinakyvan seinan taa
Rouva pysahtyy ja tuijottaa
Suoraan sisaan unelmien maahan
Katsoo alumiinikelloaan,
Aika Wegeliuksen menna taas
Silla tanaan on kuukauden luontopaiva
Ihmeet vihreat nahda saa
Han torille saapuu ja huudahtaa:
"Ihanaa kun taallapain
On julkinen kasvi ja julkinen elain"
Hampaat valkyy auringossa
Siitepoly leijailee
Kaksi luonnon kaunotarta
Ihmisille hymyilee
Hampaat valkyy auringossa
Siitepoly leijailee
Kaksi luonnon kaunotarta
Ihmisille hymyilee,
Hymyilee, hymyilee, hymyilee
Julkinen elain
Julkinen elain
Ma olen julkinen elain
Julkinen
Julkinen elain
Sa olet julkinen elain
Julkinen elain
Julkinen
On vanha rouva hurmiossa
Luonnon ihmeitten
Han ymmartaa, ei maailmassa
Oo yksin ihminen
On metsat, mesimarjat,
Laaksot, lahnat kutuineen
"akvaario", han paattaa,
"sen ma teen"
Han kadet yhteen liittaa
Kiittaa:
"Ihanaa kun taallapain
On julkinen kasvi ja julkinen elain"
Hampaat valkyy auringossa
Siitepoly leijailee
Kaksi luonnon kaunotarta
Ihmisille hymyilee
Hampaat valkyy auringossa
Siitepoly leijailee
Kaksi luonnon kaunotarta
Ihmisille hymyilee,
Hymyilee, hymyilee, hymyilee
Julkinen elain
Julkinen elain
Ma olen julkinen elain
Julkinen
Julkinen elain
Sa olet julkinen elain
Julkinen elain
Julkinen
Julkinen elain
Olen julkinen elain
Julkinen elain
Julkinen huora
Talla roolilla ma oon
Julkinen elain
Olen julkinen elain
Julkinen elain
Julkinen... elain!