Tuulen tuomana rantaan
saapui sarkynyt mies
mies vailla satamaa
vailla vastaanottajaa
Kaipuun aallot kun pauhaa
murtuu vahvakin mies
kun mieli karahtaa
vasten aallonmurtajaa
Niin ollut on
suru laivan harhaan ohjaa
hyokyihin hajoaa
kun se pohjaa koskettaa
Oi, tuolla sarastaa
takaa sielun riuttojen
aamussa kimaltaa
jokin ainutkertainen
kaunis on rakastaa
anna toivon kuljettaa
vaikka loytais et vaylaa turvaisaa
Rantaan kaupunki kasvaa
muistot muureille sen
niin monta satamaa
jatin taakse jokaisin
Kauan kaivata jaksoin
kauas toivoni vei
voisitpa odottaa
tama koskaan paaty ei
Niin aina on
suru meita hellii hetken
kaipuusta kohoaa
voima jalleen rakastaa
Oi, tuolla sarastaa
takaa sielujen riuttojen
aamussa kimaltaa
jokin ainutkertainen
kaunis on rakastaa
anna toivon kuljettaa
vaikka loytais et vaylaa turvaisaa