Kaija Koo - Avaruuden Kevät текст песни

Han valmistaa aamusampylan
On paiva noussut ennen kuin on han
On taukoamaton lyonti sotarumpujen
Ne kiusaa vaikka han on jo tottunut siihen
Han toivoo aivan kaikille aina hyvaa, vaikka itse han kantaa mielta sarkyvaa

Kun tyttoa paha vainoaa
Han tietaa tien varamaailmaan
Han kyllastyy sotarumpujen meteliin
Han tahtoo nousta niiden ulottumiin
Han katsoo taivaalle, tietaa etta kohta on aika nousta taas hyvin pitkaan lentoon

Avaruuteen kevat on tullut taas, kun sen kuutkin vihertaa
Han mielessaan sen hetkessa miehittaa
Kun ilta sinertaa, jos joku sanoo se on iso askel halle, mutta pieni ihmiselamaan
Tytto voisi hyvin sanoa talle, oletko jo sina nahnyt avaruuden kevaan

Avaruuteen kevat on tullut jalleen
Ja siella linnut jo visertaa
Ja sotarummun paukkeet jai maan paalle
Ne matkalla hyytyi ilmakehaan
Ja maa nayttaa kauniimmalta silloin

Kun sita katselee kauempaa
Kylla silla loppuvuoden elaa
Kun on nahnyt avaruuden kevaan

Kun joku tyttoa pain kavelee
Niin tytto anteeksi pyytelee
Han kaikkien tuijottavan hanta luulee
Han toistenkin puolesta aania kuulee
Han toivoo etta kaikilla kaikki hyvin menee
Ja on itse niin herkka etta helisee

Avaruuteen kevat on tullut taas
Kun sen kuutkin vihertaa
Han mielessaan sen hetkessa miehittaa
Kun ilta sinertaa, jos joku sanoo se on iso askel halle, mutta pieni ihmiselamaan
Tytto voisi hyvin sanoa talle, oletko jo sina nahnyt avaruuden kevaan

Avaruuteen kevat on tullut jalleen
Ja siella linnut jo visertaa
Ja sotarummun paukkeet jai maan paalle
Ne matkalla hyytyi ilmakehaan
Ja maa nayttaa kauniimmalta silloin
Kun sita katselee kauempaa
Kylla silla loppuvuoden elaa
Kun on nahnyt avaruuden kevaan