Kaija Koo - Sylvian joululaulu текст песни

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhaalla orressa viela on vain
Se hakki, mi sulkee mun sirkuttajain.
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan.
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
Istun oksalla uljaimman puun.
Miss' siintaapi veet, viini on vaahtovin
Ja saa aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa ma kauniina naan,

Ah', taa kaikki hurmaa ja huumaapi paan.
Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
Sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sa tahdista kirkkain nyt loisteesi luo
Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistaan ma saa,
On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian,
Ja soi aina lauluista sointuisimman.