Luotsaan laivaa paalla rauhattoman veen
Paivan uuden jalleen kohtaan myrskyineen
Ja jos satanut on liikaa sydameen
Kadet nostaen vain uskoo ihmeeseen
Liian kauan omin voimin harhailin
Elin, niin kuin mul ois valta kapteenin
Moneen vaaraan vuonoon purteni mun ui
Kunnes karikolle ylpeys murentui
kertosae:
Myrskyn jalkeen on poutasaa
Vihdoin oon sen saanut ymmartaa
Nyt sen naan, ei voi yksikaan
Paattaa paivistaan, ne maarataan
Myrskyn jalkeen nyt nahda saan
Auringon taas kayvan hehkumaan
Tiedan tan, viela kerran naan
Sateenkaaren paan, ja sinne jaan
Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitaa parvessaan
Aidon ystavyyden silta kaarineen
Paivanvalon lailla kantaa sydameen
kertosae (2x)