Stam1na - Eloonjaanyt текст песни

Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava
Jossakin vaiheessa on lasku maksettavana
Jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva

Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin
Nyt jaatyisin hengilta pois kyydista jos hyppaisin
Kerosiini palaa, horisontin ylla aurinko - se laskee, kauniimpana kuin koskaan

Pakkolaskun, tulen, paineen lapi viestina on lyhyesti: Ei ole eloonjaaneita
Musta laatikko, tasta selvinnyt ei ihminen
Katkaisen pian virran, saastan voimavarani
En osaa uida, silti yrittaa voin kaikkeni
Taistelleen pinnan ylla, haukkoen happea, suolavetta, myrkkyja, huutaen apua

Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehka oppineet lentamaan omin siivin
Emme kontrolloi hakien olisi eksyneet reitilta luonnonlakien, vaan nahneet yli rajojen, yli ohjainten

Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta
Mutta korkealta nain miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri
Aantakin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta
Evoluutio jaa, vain ihminen haviaa, ei meita ollu syyta sailyttaa
Sailyy kaaos kontrollissa

Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjaaneiden, toivon rippeiden,
Matkaa on taitettu liiankin kauan

Naen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydista kaiken turhan painon pois
Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi

Nojaan pehmeaan istuimeen, tallennan tarinani
Ja kun meri kutsuu, mina kuuntelen

Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta
(Hulluuden me hallitsimme)
Mutta korkealta nain miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri
(Muureja me rakensimme)
Aantakin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta
(Lopussa me havisimme)
Evoluutio jaa, vain ihminen haviaa, ei meita ollu syyta sailyttaa
Sailyy kaaos kontrollissa

Ja kun meri kutsuu, mina kuuntelen

...jaatikko suli jossain kaukana, juhla jatkui mutta juoma oli lopussa...
...luteet syopaosastolle, maailman sisallissota oli syttynyt...