Trilogia - Yritän текст песни

Nuori pari suutelemas kaikki edessa,
muistan itteni samas iassa lasi kadessa.
Vanha pari kavelemas kasi kadessa,
naan itteni samas ias sama lasi kadessa.
En vaa voi uskoo, et en osaa rakastuu,
ja tuntuu et joka paiva must osa lakastuu.
Kai pitas vaa osata avata silmat ja sydan,
nyt tuntuu et ainoot mun rakkaat on mun perhe ja kyna.
Mut tiedan et mulle on joku jossai siel,
ja se saa mut yrittamaa olla parempi mies.
Kenties jo huomenna ma opin kasvaa,
ja ehka vihdoin huomenna ma opin rakastaa.
Kun aurinko kajastaa ja paiva vaihtuu uutee,
sen verran romantikko - haluun uskoo ikuisuutee.
Naa ajatukset joka ilta paahan tulee,
paatan taas huomenna yrittaa ja sit taas vaivun uneen.

kertosae:

Kaikis meis on piirteit joita haluis muuttaa,
ja kaikist siisteinta ois ittensa vakuuttaa,
ettei jatkos enaa tuu asioit tyrimaa,
voi olla mahotont mut ainaki ma yritan.
Ja kaikil elamas jotai mika puuttuu,
mut ma oon paattany et ainaki yritan muuttuu.
Ja oon paattany et virheeni viel hyvitan,
voi olla mahotont mut ainaki ma yritan.

Mut ku aamul katon peilista itteeni nii ma pelastyn eilista,
kaikki ne sikailut nain,
kaikki vittuilut ja katsomiset alaspain.
Oon susi lampaan kledeis,
jos katot tarkkaa,
oisko aika riisuu valheet ja elamas skarppaa?

Ja oisko aika fiksuu ettei elas rutikoyhan,
ja oiski aika fiksuu alottaa puhtaalta poydalt.
Mut siit taas loydan pilkkeen silmakulmast,
ja loydan jotai positiivist nykymaailmast julmast.
Hetkee en haluukkaa muuttuu, hymyilen maailmalle.
Taas sokeudun, paa painuu pinnan alle.
Naan vaan omat silmat taynna vihaa,
miehen, joka haluis vahvan naisen vieree.
Ja miehen, jonka elamast viela jotai puuttuu,
lopuks pesen kasvot, toivon et kaikki viel muuttuu.

kertosae

Tunnen katumusta ku vaan tanaa ulos katon,
tuntuu et oisin alas katuun tulos katolt.
Tunteeks kukaa iloo? ma tunnen monta tuskaa,
ku itteensa pakko toistaa ni pakko tast on rustaa.
Toiset jahtaa naisii,
toiset kaunist ajatusta.
Ma etin muutost se vois alkaa sit vaik musta,
mielenvari musta, saatu liikaa jarjen valoo.
Haluun korvasoiton - vaik lisaa sydamen valoo.
Ku tiedon jyvist kasvaa vaa mita mun paas takoo,
eika tata dokaamalla voi sammuttaa janoo.
Ja sa tiiat mut,
useimmiten se kuuma kiuas.
On tekoi mita hapeen vaha enemma ku hiukan,
sit ku kt oppii chillaa nii helvetti jaatyy.
Mut ma testaan viisarit,
viel ehtii kaantyy.
Yritys, erehdys, ihminen,
ne tas on paasyyt.
Mita peilis nakyy, oppisko sen ees hyvaksyy ?

kertosae