Urbaanilegenda - Kaarmeet текст песни

Tallaa sen paalle. Katko sen kaula. Vaik kaikkee elavaa pitais kunnioittaa, ma en pysty.

Kaarmeet on alin elava olento. Lapsi, kierra ne kaukaa, ja taa ei oo pyynto vaan komento.
Jo pikkupoikana aistin pahuutta niis, ja niin Raamattu todisti vastaan alussaki.
Ala syota sita piruu, sil on myrkkyy sen hampais. Jos se kayttaa sita sinuun, se voi tuntuu, et se kantais
sun huolet ja antais sun murheille kasvot. Pida paas, ne on pelkkii halui mita katsot.
Ja kun ne valuu ne jaksot, se on niin turhauttavaa. Paha palaa aina takasi ja valaa
uutta uskoo uusiin idiootteihin. Ja osa niista tekee tyokseen jo klooneiki.
Oon nahny monen ottavan kaarmeen muodon. Oon nahny naisen, frendin, tutun ja saksalaisen.
Et jos ne junailee oikein, taaki unohtuu. Puhalla eurolla pilliin ja kaarme on lumottu.

Se on luonnonlaki, et luonto karsii ne huonot kaikki. Ja vaik luonto saiskin takasi niin sen kuolon aistii.
Suorittaa ja luo ne, ettei nuorimpana kuole. Ja vaik vuosia tuloil, siita huolimatta huolet.
Se ruohikossa vaanii pahin. Repii sydamen ulos pelkastaan saaliin takii.
Yritit astuu yli, mut se puree kantapaahan niin, ettet huomais, mutta samal pukee sanat paalta.
Lipeva kieli ja se muuntelee sanoi. Ja jos kuuntelet tarkoin, ni kuulet ku se suutelee satoi
samoi elioit, jotka sikiaa samast. Enka ikina jaksa elaa ilman pistinta kaavaa.
Mut ymmarran, sil epavarmuus lietsoo vihaa. Ja kun sa elat, niin sa elat sadus, siel on tilaa.
Mut sun sadussa ei oo Kauniita ja Rohkeit, sil fuck it, kaarme on kaikist kauimpana komeest.

Elan asvalttiviidakois, jossa kuuluu aina sihinaa. Pitaa osaa kaantyy, olla viekkaampi ja kivittaa.
Olkoon kalkkaro tai kyy, sellanen kummiski. Ne puree, tulee tietaa miten poistaa myrkyt, et siit tulee mureet.
Vaik omena ois pudonnu kauas puusta, se ei loydy suusta. Helvettiin paratiisis, ei ne tienny muusta.
Nyt ne tekee siita "takin". Se on komee "hovellakin". Se muuntautuu ihmiseks, myyntimies sun "ovellaki".
Kuristaako? "Todellaki." Ne on hanskat kaulas ymparilla. Viekkaat katseet, kasvonpiirteet katoo silmil syyttavilla.
En syyttas syytta, silla kaikest pitas loytaa hyvaa. Mut ne elaa ruumiskuiluis(?), jos on kaikki "syvalt".
Ei kierous kesta paivanvaloo, ja siks ne katoo. Menee pakoon aina paikan tullen siihen pieneen rakoon
rehellisilt ihmisilt, jotka ei pahaa pysty nakee. Asvalttiviidakko taynna piiloi, jois ei tarvii hapee.

Taa on asvalttiviidakko, jossa vaikeeta hengittaa. "Ala kurista mua, ma haluun rauhassa hengittaa."
Ne puree myrkkyy ihon alle, ne haluu kuristaa sut. "Siina tilanteessa mun on pakko kuristaa sut."
Monta saalistajaa nahty, muttei ketaan yhta kieroo. "Tsiigaan sita suoraan silmiin, mut se kattoo takas kieroon."

Kierra kaarmeet.