Varttina - Marilaulu текст песни

Nyt mie ruppeen laulammaan
ja nyt sie saat sen kuulla.
En oo sinun há¤tá¤varas,
vaikka taijat luulla.

Tá¤má¤n kylá¤n pojat ompi
aivan huonoo sorttii.
Hattu pá¤á¤ssᤠkallellaan,
suu ku liá¤vá¤n portti.

Sen mie olen sanonu jo
sataviisi kertaa,
ettei miule ensinká¤á¤
huonot pojat kelpaa.

Vanhan heilan mie vajotan
mutapohja kuoppaan,
sitt mie sanon uuvel heilal,
ei miul vanhaa ookkaan.

Ei miká¤á¤n on niin vaarallista
kuin rakkauven tauti,
siihen kuoloo seisalleen
já¤á¤ suu ja silimá¤t auki.

Hassu vallan olisin
jos tá¤stᤠkylá¤st naisin,
takki siippa paian pá¤á¤llá¤,
puoli hullun saisin.

Ensi kerran pojan vieress
on ku tuomilla,
ká¤ttᤠei viitsi kaulall panna
iliman ei ilikkii olla.

Tá¤ssᤠkylá¤s poikia on
yhtᤠvaille neljá¤,
kylá¤n poikain rakkaus
já¤á¤ takapuolell seljá¤n.

Tá¤n kylá¤n á¤mmá¤t huutaa, hoilaa
miule heilaa uutta,
vaikkei ole sammutettu
vanhaa rakkautta.

Tá¤á¤n kylá¤n á¤mmá¤t haukkuvat
ett leukaluut ne loksaa.
Tarttiskohan kylá¤n á¤mmill
leukatyynyt ostaa.

Tá¤n kylá¤n á¤mmien kielet pittá¤is
panna palasiksi,
kun ne on saanu nuoren tytá¶n
sanan alaisiksi.

Tá¤n kylá¤n á¤mmille pittá¤is kaataa
kuumaa tinaa suuhun,
jott ne tukkis turpansa ja
hyppisivá¤t puuhun.