Loituma - Nuustielle текст песни

Syksy saapui j?lleen ja kutina mieleen
p??tti h?n taasen l?hte? tielleen.
Reppuun laittoi vain ne rakkahat kamppeet
muistoja mieleen tuli, silmiin veet.

refr?n:
Syksyll? aina syd?mess? tunsi sen
kutinan niin velvoittavan, vahvankin.
(2x)

Kissaa naapuri odottaa jo taisi
luonaan talvet aina asustaa.
Mukaan kaveria ottaa h?n ei voisi
matkalla paikkaa ei sille ois.

Huoneet kaikki kaksi katseli viel?,
jotta ne muistaisi my?s siell?.
Kuistilla haisteli kirpe?? ilmaa
mietti, milloin sit? j?lleen tuntea saa.

refr?n

Kaupungissa jo armas odottaisi
luonaan talvet aina asustaa.
Onnellisna he oleilevat siell?
talossansa Nuustiell?.

refr?n