(Sav. A. Raninen, san. V. Salmi)
Kaikumaan jai loittonevat askeleet,
kyyneleet yon tummaan hamaraan.
Varjot vain on yksinaisen verhonneet.
Muistot jaa vain enaa elamaan.
Kohdattiin me taalla kerran ennenkin.
Voinut en ma silloin aavistaa,
etta nain ma yksinani itkisin.
Toiveetkin yon sumuun katoaa.
Niin paljon kuitenkin
sua silloin rakastin.
Kaikumaan jai loittonevat askeleet,
kyyneleet yon tummaan hamaraan.
Varjot vain on yksinaisen verhonneet.
Muistot jaa vain enaa elamaan.
Rakkaus on kyyneleita huomisen.
Tunne sen nain yohon haviaa.
Ehka vain, vain unelmia tieda en.
Haikeus on ainut mita jaa.
Niin paljon kuitenkin
sua kerran rakastin.
Thanks to MATikka
1 | Penkki, Puu Ja Puistotie |
2 | Odotan Yksin |
3 | Jo Riittaa |
4 | Tulethan - Saavuthan |
5 | Nuori Tumma |
6 | Nousee Paiva |
7 | Hava Nagilah |
8 | Teit Kuuman Liekin |
9 | Vuoriston Kellot |
10 | Mohair Sam |