Hector - Nostalgia, Osa 1 текст песни

Ma ajassa oudosti liidan,
Taa untako on vaiko ei?
Ma paikasta paikkaan nain kiidan
Ja varjoni tunne mua ei.

Oli mantyjen tuoksut ja juhannusyo
Ja aitini lempea niin;
Oli suolainen ilma ja tahtien vyo;
Ne hetkessa pois pyyhittiin...

Ma sammaliin sirkuksen laitan
Ja kaarnasta teen mita vaan.
Ma pahvista leijani taitan;
Sen pilviin ma nousemaan saan...

Nyt teen lumilinnan ja aamulla naan:
Joku maahan sen kaatanut on!
Nyt ennalta aavistaa voin joka saan,
Talvet syksyiksi muuttuneet on.

Taa kaipuuni menneeseen aikaan
Mua piiskaa ja kasvoille lyo.
En uskoa tahtoisi taikaan,
Josta muistuttaa vain joku yo...

Unet kummalliset minut menneisiin vie,
Monet kasvoni peilista naan;
Jossain kaukana kulkee se kultainen tie,
Jota pysty en ymmartamaan...

Voin puristaa sormeni nyrkkiin,
Myos lyoda ja murskata voin!
Nyt tormailen saantoihin jyrkkiin,
Yha harvemmin hymyilla voin.

Oi, missa on polkuni, missa on tie,
Jonka reunalta mustikat hain?
Nyt en enaa naapuriin piirakkaa vie -
Maxi-Market on naapurinain.

Mutta tiedan ma sen,
etta ei ihminen,
yksin muuttaa voi kuin itseaan.
Kautta helvettien tiedan kulkevan sen,
joka eilista jaa etsimaan...