Johanna Kurkela - Yksinkertaista текст песни

Sa nousit varhain, et kaipaa unta
ma hiivin taakses ja seuraan kuinka
haarailet itsekses
pidan kaikesta mita teet

On hiukses sotkuiset, etsit tulta
ma ruutupaidassas tuun sun viereen
juttelet, mainitset
yolla tuulet on kaantyneet

Niin yksinkertaista
voisin vain kuunnella
istuu sun ikkunalaudalla
niin yksinkertaista
aurinko verhoissa
itsekseen leikkii ja mietin
en taalla paivanvaloa pelkais

Naytat kiltilta, tutkin tarkkaan
sun pienet ilmeesi alkaa melkein
liikuttaa muttet saa sita nahda,
hymyilen vain

Jo tiedan ottaisin kaiken vastaan
ne kiivaat vuodet ja heikon ruumiin
vielakin uskoisin
olit juuri se mita hain

Niin yksinkertaista
voisin vain jaada ja
istuu sun ikkunalaudalla
niin yksinkertaista
aurinko verhoissa
itsekseen leikkii ja mietin

Kuinka noin vieraan voi tuntee jo nain
ois helppo kayda kiistelemaan
lehdista, paidoista ja lahekkain en arkailis ensinkaan

Niin yksinkertaista
voisin vain kuunnella
istuu sun ikkunalaudalla
niin yksinkertaista
aurinko verhoissa
itsekseen leikkii ja mietin
en taalla paivanvaloa pelkais