(Sav. Erik Lindstrom, san. Juha Vainio)
Rantalava, juhannus.
Hanurista valitus
kaikuu. Jarveen pailyy illan kuulaus.
Polku, koivu, yoton yo.
Soittajan on raskas tyo.
Janatuisen jalka tangon tahtiin lyo.
Onnen silloin Janatuinen saa,
jos vain milloin jatsi kajahtaa.
Janatuinen onneton
kansan maun tahden on.
Tango syrjaytti jatsin poljennon.
Janatuinen sielun moi
jatsille, ja jatsi soi
miehen, joka haitariaan napeloi.
Blues soi omaperainen,
rytmi J. Janatuisen.
Oma vari sointuihin myos vieraiden.
Onnen silloin Janatuinen saa,
jos vain milloin jatsi kajahtaa.
Janatuisen kauhistus
on taa kansan vaatimus:
”Soita, soita tango onhan juhannus.”
Nuotiossa hiiltyy puut.
Tanssi paattyy, poistuu muut,
muttei rauhaa hanurin saa nappainluut.
Paattyi tungos tangojen.
Nyt on hetki sininen,
hetki laulun Janatuisen sydamen.
Onnen silloin Janatuinen saa,
jos vain milloin jatsi kajahtaa.
Janatuinen yksin jaa.
Kun ei kukaan kuule, naa,
soittaa aamunkoittoon omaa savelmaa.
(Kerran viela pojat)
Janatuinen yksin jaa.
Kun ei kukaan kuule, naa,
soittaa aamunkoittoon omaa savelmaa.
Thanks to MATikka
1 | Herrat Helsingin |
2 | Matkarakastaja |
3 | Kukaan Ei Oo Kukaan |
4 | Hei Humppaa |
5 | Koltta |
6 | Juo Vaan! |