Juha Vainio - Vanhojapoikia Viiksekkäitä текст песни

(Sav. & san. Juha Vainio)

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Huuliharppuaan soittaa, ja norppa
nousee pinnalle parskahtaen.
Aallon alla se suunnisti soittajan luo,
sille tuttua tutumpi on savel tuo.
Laulu kertoo nain mita on yksin kun jaa,
hyvin hylje sen ymmartaa.

Tanssittu koskaan ei Nestorin haita,
maailma houkutti pois morsion.
Vanhoja poikia viiksekkaita
mies seka hylje kumpikin on.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
sinne elaman toveri tahtonut ei.
Yksin Nestori jai kuten norppa,
myos sen kumppanin kohtalo vei.
Suuri Saimaa mut' sata on hylkeita vaan,
kohta jaljella ei ehka ainuttakaan.
Huuliharppua soittelee Miikkulainen,

yksi ymmartaa kaipuun sen.

Tanssittu koskaan ei Nestorin haita,
maailma houkutti pois morsion.
Vanhoja poikia viiksekkaita
mies seka hylje kumpikin on.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Lepokivellaan iakas norppa
katsoo ystavaa ymmartaen.
Suuri Saimaa mut naista sen rannoilta vaan
ei nain tuuliseen saareen saa asettumaan.
Kuten norpan, on maara myos Miikkulaisen
olla sukunsa viimeinen.

(Tanssittu koskaan ei Nestorin haita,
maailma houkutti pois morsion.)

Vanhoja poikia viiksekkaita
mies seka hylje kumpikin on.




Thanks to MATikka