Juha Vainio - Kaunissaari (versio 1975) текст песни

(Sav. Reijo Lehtovirta, san. Juha Vainio)

Kaunissaareen johtaa vayla karikkoinen.
Ehka joskus viela sinne loytaa voinen,
vaikka olinkin ma melkein palleroinen,
kerran sielta lahtiessain kulkemaan.
Kerran hyvastit ma saarelleni heitin,
reippaan hymyn taakse kyyneleeni peitin
Voinko koskaan enaa kotiin loytaa reitin.
Aivan varmaan sen ma muistan ainiaan.

Kaunissaari kaivaten
sua aina muistelen.
Milloin saan ma sulta suukon suolaisen.

Siella kuinka pitkalle vain katse kantaa,
nakyy merta vaan ja sitten taivaanrantaa.
Nyt jo arvon sille osaisin ma antaa,
koska kulkeissani muuta nahda sain.
Nahda sain ma kivikaupungit nuo suuret.

Niiden asuttajat, joilta puuttuu juuret.
Kuullut olen kaikki kirot, katkeruudet.
Siksi saarelleni kaipaan aina vain.

Kaunissaari kaivaten
sua aina muistelen.
Milloin saan ma sulta suukon suolaisen.

Moni nainen mua kutsui hymyhuulin.
Menin mukaan, sita lammoksi kun luulin.
Rahat pois, ja jalkeeni vain naurun kuulin.
Silloin saarityttoani muistelin.
Olen kyllastynyt kivikyliin aivan.
Ne on tienoita vain murheen seka vaivan.
Heti kun vain naen lahtovalmiin laivan,
kotisaarelleni palaan takaisin.

Kaunissaari kaivaten
sua aina muistelen.
Milloin saan ma sulta suukon suolaisen.

Milloin saan ma sulta suukon suolaisen.




Thanks to MATikka