(Sav. & san. Juha Vainio)
Ovat Artturi, Tuomas ja Taavi
kaikki saapuneet perheineen.
Mies portaillaan seisoo kuin paavi,
valo lankeaa kutreilleen.
Han on mies, joka tapasi Dingon
kerran kaupunkimatkallaan.
Ja kohosi siita suosioon,
josta nauttii nain kotonaan.
Han on mies, joka tapasi Dingon
luona bensiinimittarin.
Pojat moikkasi hanta.
Nyt mies vahalanta
on jo legenda itsekin.
Taalla ihmeita tapahtuuko,
joita selita jarki ei.
On kumossa Huttusen Huugo,
Karhu-Konttinen kanttuvei.
He vain tahtoivat koskea katta,
joka katellyt Dingon on.
Ja iskusta niin kuin salaman
sekaan kaatuivat vatukon.
Han on mies, joka tapasi Dingon
luona bensiinimittarin.
Fanit tayttaa nyt pihan,
ne riuhtaisee hihan
irti palttoosta suosikin.
Kun reppuselkaan jo ryntaa
vanha emanta Pontinen,
mies hartiavoimin tien kyntaa
suojaan pirttinsa pienoisen.
Han on mies, ken vain tapasi Dingon
sattumalta ja yllattain.
Nyt pihalla parhaat ystavat
huutaa pupillit vaarinpain:
” Han on mies, joka tapasi Dingon
luona bensiinimittarin.”
Hanet valitsi Luoja.
Niin intiimisuoja
meni siina kuin palttookin.
Thanks to MATikka
1 | Juhannustanssit |
2 | Herrat Helsingin |
3 | Matkarakastaja |
4 | Kukaan Ei Oo Kukaan |
5 | Hei Humppaa |
6 | Koltta |
7 | Juo Vaan! |