Juha Vainio - Yksinäinen Saarnipuu текст песни

(Sav. & san. Juha Vainio)

On keskella meren selkaa
luoto armoilla aallokon.
Sinne lintukin pesia pelkaa,
tyrsky lyo yli kallion.
Miten sattuikaan
sinne juurtumaan
yksinainen saarnipuu.
Paikkaan sellaiseen,
johon kyennyt
ei elollinen mikaan muu.

(Miten sattuikaan
sinne juurtumaan
yksinainen saarnipuu.)

Yksinainen saarnipuu.

Vaan jostakin tuuli tuonut
saarnen siemenen sinne on.
Miksi luonto lie oikkunsa luonut
paalle laakean kallion.
Se on kasvumaa,
johon istuttaa
ihminen ei mitaan vois,

kukaan siksi ei arvaa kitkemaankaan
menna sielta mitaan pois.

Kun siemenen tuuli kantoi
otti pienen, mut' vahvimman.
Kasvupaikan tuon karuimman antoi,
koska puun uskoi juurtuvan.
Luojan tehtavaa
tayttaa tarkeimpaa
yksinainen saarnipuu.
Oottaa hetkea, jolloin
rantalehdot kuolemasta havahtuu.
Kunhan luodon luo
tuuli tiedon tuo:
”Tayttymys taa tapahtuu”,
silloin matkaan sen antaa siemenen
tuo yksinainen saarnipuu.




Thanks to MATikka