Kotiteollisuus - Puhetta текст песни

Ruosteinen maisema, minua tuijottaa
Hengitan pihalla, pilaantunutta ilmaa
Joka paikka paskassa on ylta paalta
pakko paasta nopeasti pois taalta
vaihtaa, maisemaa

Mina olen mainio, ylivertainen
Vuosikerta viinia, kuorrutus kermainen
Siksi usein mietinkin etta miksi
En saa koskaan yhtaan hyvaa aikaiseksi
Puhetta, vain puhetta

Aivojeni sopukoissa asustaa
jotain joka saa minut muistamaan
En voi olla se mika tahdon olla
turhaan tassa kai on mitaan suunnitella
Joka paikka paskassa on ylta paalta
pakko paasta nopeasti pois taalta
Puhetta, vain puhetta

Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia