Pyhimys - Kaunis Mieli текст песни

Joo, saadot on kunnos.
Pari tahtii ni sit vois alottaa.
Taa alotus on aina hankalaa, pannaan valot pois.
Ma pidan silmat kii aluks, kokeillaa silleen.

Vaik en ma pelkaa ankaraa vastaanottoa sen suhteen mita pudotan,
Vaik kuuhun asti kurotan, en usko et ma murjotan
Kovin pitkaa jos en taivaalt sita alas saa,
Mut kammenet hikoo, kun ekaa kertaa tavataan.
Mul ei oo roolii, jonka alle voisin konttaa.
Ma oon nakupelle, vaan Kalen skebat komppaa.
Ehka ma oon vaaras paikas vaaraan aikaan,
Ja vaara mies tahan, kun niin kovin paata painaa.
Kato, ma leikkaan pintaani hoylalla.
Tokatkaa haarukal ma oon vereslihalla poydalla.
Moni asia ois vaan hyva jattaa loytamat,
Mut ma oon rehellinen en osaa itteani hoynayttaa.
Ma kerron kaiken ja jarkytyn itekin.
Ma oon vaikee luonne, alaka vittu kysy miten nii.
Ma tiedan et se on muotii olla outo nykysin,
Mut oisin jotain iha muuta, jos ma vaan pystyisin.

Mita mielella, en ymmarra mieltani.
Mieli puhuu kauniita, en puhu samaa kielta.
Koitan puhuu ajatuksii ulos kielellani,
Ja kieli vaan puhuu.
Mieli ei oo samaa mielta.
Kaunis on sekavaa ja sekava kai kaunista.
Se paha, paha olo tuntuu pahalta tal sekalla.
Mut sekunnin paasta voi kirkastuu taas taivas,
Ja ma tunnen, etta jokainen lahja on kirous ekana.

Serotoniinitasot heittelehtii laidast laitaan,
Jos ma en saa mitaa aikaan, paa ei pysy pystys lainkaan.
En tieda mita sain, ku sain naa mun aivot,
Onks se saatanantauti vai onkse lahja taivaan.
Terve mieli, terveen talon lapsi,
Mut vanhemmiten mieli saattaa kasvaa kauniimmaksi.
Ma elin nain vanhaks asti kunnes tajusin,
Et sairas on vaan se, joka tuntee olonsa sairaaksi.
Mun frendipas se sanoi, et kelaa sun varpaita,
Ja yllattaen se tehoo kun paas tuntuu harmaalta.
Mut kaikkein parhainta, sita ihan parhainta
Oloo ei saa takas, kun on aina on vahan varpaillaan.
Sen suhteen et lahteeks mieli taas karkaamaan pimeaan,
Ne ei tieda omaa nimeaan, ma sanon "Vitut nimesta".
Ma tiedan sen, mut vielakaan en tieda kuka oon,
Eika se selvii mitenkaan, ei kirveellakaan.

Mita mielella, en ymmarra mieltani.
Mieli puhuu kauniita, en puhu samaa kielta.
Koitan puhuu ajatuksii ulos kielellani,
Ja kieli vaan puhuu.
Mieli ei oo samaa mielta.
Kaunis on sekavaa ja sekava kai kaunista.
Se paha, paha olo tuntuu pahalta tal sekalla.
Mut sekunnin paasta voi kirkastuu taas taivas,
Ja ma tunnen, etta jokainen lahja on kirous ekana.

Ma kirjotan mun sielun naihin kuuteentoist tahtiin,
Koska pelkaan et ne vahtii. Ma haluun paasta pois ahdingosta.
Kelaan et, jos kerron suoraan avaustrackilla,
Kaiken mista en haluu puhuu, ne ei tuu naamaan rakimaan.
Ma oon niin mina, mina niin avoimesti kun voin,
Mut kopin ulkopuolel en oo kovin avoin.
En suunnittelu mitaan, mut tahan ma kai tahdoin.
Ma voitin, kun pelkojani vastaan kapinoin.
Otin mun tunteet ja laitoin petrimaljaan,
Jotenki ujutin mun mielelleni valjaat.
Koitan tutkii sita objektiivisesti,
Ma oon objekti ja subjekti, taa on mielentilatesti.
Testaan sita synkempaa ja vaikeempaa ja kauniimpaa puolta,
Sita mil me eletaan ja kuollaan.
Ja vaik puhun itestani, kelaa vahan pitempaan.
Ma toivon et jokainen vois loytaa tasta jotain itestaan.

Mita mielella, en ymmarra mieltani.
Mieli puhuu kauniita, en puhu samaa kielta.
Koitan puhuu ajatuksii ulos kielellani,
Ja kieli vaan puhuu.
Mieli ei oo samaa mielta.
Kaunis on sekavaa ja sekava kai kaunista.
Se paha, paha olo tuntuu pahalta tal sekalla.
Mut sekunnin paasta voi kirkastuu taas taivas,
Ja ma tunnen, etta jokainen lahja on kirous ekana.