Pyhimys - Tuhansien Murheellisten Lainien Maa текст песни

Ma haluun puhu mun geeneist tai meian kaikkien
Ne tekee meist eri meit ei esineit
Ku teevees vaik miten treenais
Nii meist kaikista ei sais samanlaisia ku vaik esim Jenkeis
Selaan eri esitteit meenko kesal vesi teit
Vai lentamalla etelaan ku stressi ei
Helpota kallos ainoo paikka maapallos
Jossa geenit kaskee erittaa on ne estavii eritteit
Se on taa mun kotimaa en eti kotii sopivaa muualt
Mut taalt on valil pakko lahtee vittuun
Se on avohoitoon ku koppiin tai ulkomail on sisapotilaan
Tai ma tuun hulluks ku taal hukun tahan itkuun

refrain:
Taa on tuhansien murheellisten lainien maa
Joka tuhansiin pallomeriin voi ittensa tukehduttaa
Katajainen kansa jonka itsesaalin maaraa
Ei mittaa jarki eika kilpailukyky maaraa
Riimeissa hukkuvat elaman valttikortit
Ja kiinni pysyvat meille niissa taivaan portit
Ja vaikka onki epatoivonen einari se
Niin se einari ei narise

Kakskyt vuotta enaa niin ma tarvin hiussiirteen
Se on perimassa mut mista perin piirteen
Et elan ympari vuoden marraskuuta
Taal yhta tuskan huutoo taal mutten haluu muuttaa taalta
Jos en pysty duuriinko sit siirryn syrjaan
Raiskasin gostan ja jiin nyt siirryn syrjaan
Annan lissun itelleni kusen hautakivelleni
Pusken tuhat lainii mustaa arkusta nousen siivilleni
Lauta lahos lakanal jokat loytyy pakanalt
Mut ainaki ain jakajalt mut kirves ei vakan alt
Nayttaa vakavalt jalkikasvu lakanal
Ku vaimo loyty saunan takaa tai mokin takan alt
Tan pohjosen taivaan al aivan joka vakan alt
Loytyy lallin henki kysyn milta vaan kapakalt
Luunappi tuntuu napakalt ku aamul kodin lattial
Uus akkaki on hakattu ja sen kakarat pakosal
Satuin syyttomana syntymaan mut syytettyna syntyjaan
Syntejani syynasin ku nain valon
Vaik se oliki vaan lentokone paahan iski ukkonen
Jos kerran alat juomaan loppupeleis juot talon

refrain

Jokainen arktinen artisti varmaan vartin harkitsi
Et vois karsii masennust ja ollakki vaan narsisti
Arkistost tarkistin kurotin ja varvistin
Mut ei ollu yhtaan teost jota ei voist lukee arvistki
Ei yhtaan lauluu jos ei kuuluis nyyhkintaa
Lapset kelaa kuka lohduttais nyytia
Ne on vaan tahroja paperilla ala siis suutu
Ei meian asiat niista mikskaan muutu
Oikein silmin ne on sankareit noi
Sanaa ne ei sano ei voi kun ei voi
Paassa on hiljasta vaik tahtosin kiljasta
Sen saatana perkele vittu ilmaan taas
Voi onneton mika nyt on nyt sun suu vaan on sanaton
Mielessa hiljaa sanotaan lainaa
Miehen sanaisen arkun sisalla on vainaa

refrain