Pyhimys - Mikko Maltsusta текст песни

Keskenerasta kasvattaa, aina jos harrastaa rakentavaa.
Rakennusaineet on sanoja vaan, ja artisti on se, jollon sanottavaa.
Mun suu ei oo kasvanu umpeen, ma puen huntuun mun joka tunteen.
En osaa runoilta suutani sulkee, mut nyt tuntuu et sain vaan laivaks lumpeen.
En oo viel missaan mun laulujen kaa, korkeintaan kerran tai pari taputetaan,
ja aplodit vaimenee aina aikanaan, mut valinnat seuraa kai aina ainiaan.
Enka vaita, et mua olis kohdeltu paskasti verrattuna moneen muuhun.
Moni kiirella kurkottaa kuuhun, ja antaa tavoitteiden laittaa sanoja suuhun,
mut silti jo taa voi yllattaa, taa kyyti voi kyyniseks kyllastaa.
Paineen alla helposti pyllahtaa, kynnysta ylemmas moni ei yllakaan.
Mua kylmaa, Mikko Maltsusta ei kestany tylsaa, ja teki pari rallii,
viisas ois jattany siihen, mut miten vitussa sa pakitat formulan takas talliin?

Taal on saantoja, normeja, hormoonihormeja,
korvista savuu, ku kyselet niin korneja.
Ei voi oikeen olettaa, oikeestaa ollenkaan,
oikeestaan mitaa, ku kuuntelee vaan biitin poljentaa.
Taa on vaan tapa laulaa, rytmi ennen savelta,
jos suut liikkuu ku kavellaan, onks pakko gangsta-katella?
Ma pusken vaik ku hyppynaru kadul napsuu,
skrivaan paperin taskuun, taa on puheen laulun lapsuus vasta.
Ja sen tulevaisuus paska, jos ainoo tapa on aliarvostaa asiakasta.
Ainoo tapa olla aito, on epaaito, aidosti mina ois rappikytille laitonta.
Aitopaille, maitopoika ilman tanssimuuvei tuli tanne heikoille jaille.
Ja jossain menee raja milloin aitous menee puihin,
mut ma oon niin Zen, et sanon vaa et "ota fengsuihin".
En oo, en nayta tai kuulosta paremmalta ku kukaan muukaan,
mut tuu vetaan toi matto mun alta, ei omatunnon tuskii,
jos se tuntuu mukavalta, ei mul oo taaskaa valii,
ma oon vaan poika Vantaan rajalta.
Mullon aina asiaa, aina ei voi kiinnostaa,
aika paljon rajottaa se, jos venaa ees kiitosta,
mut ma oon sanottaja, sanoi tulee aina vaan,
vaik ainoostaan yks levy ois vaa jossain Juhal piilossa.
Kaikki napit talle, mun munat yhteen koriin,
kaiverran tan tittelin jo valmiiks marmoriin.
Kunnia himottaa, vahan se kihelmoi,
mun motivointikeskusta kehittyminen hipeloi,
ja samal sovitan silmukkaa Pyhimyksen kaulaan,
ku se rap laulaa, se vie Mikon pahan pelin paulaan,
jos ma en paase eroon tan genren leimasta,
ma vaihdan genree, teen jotain tervetta ja reipasta.
Oon susiillois, ja taal on outo olla,
toisel puolel katse on doupis ja toisel hillois.
Kasvot kohmettuu, jostain se johtuu,
Pyhimyksen takana on Mikko jonka posket kostuu, pyh.