Pyhimys - Kukkanen текст песни

Kauan sitten karrelle palanut sydan vihloo, en saa aikaan ees biisei vaan wraittaan tunteit vihkoon, hamppupaperiseen, ku aurinko polttaa, ja sateilet sa, sa teet keran, taa on sormuksen sormeen seteleita, ei oo kukkanen liian kaunis kulkurin poimiim seuraavan kerran kuljen ohi ku toi pitais toimii, ooks ma selkee meniks perillem lehtes liian viattomat kynani liian verinen, siel mis oon sua paleltaa mee pois, ollaa nii erimaailmoist, ku menninkaine ja paivansade paissaankin tajuun ettei taa pade, voiku voisin sut poimii ja menna taalt pois, voi se maa on kivinen mis taa boi kulkee, lenna taalt pois, jes, c'mon

refrain:
Kaunis kaunis kukkanen, odottaa ken poimis sen. Tarttee juuret elaakseen, mut kulkuri ei jaa paikoilleen.

Luulet etten oo huomannu sua mut en oo nii sokee, en vaan hennonnu koskee, mut sen saan nyt kokee, en kosketa kasilla tai millaa, vaan runonpatkilla joit saan vaan mailien paast hokee. Sa oot ku ensilumi, sokasevan puhdas, jokasessa kukas ei oo voimaa kasvaa puskas. Sa kaadut tuulest, jokasest puuskast, sa hukut sateeseen etka hogaa ees tuskaas. Sa oot onnellinen olento et onneton ollenkaa, tavallaan ma tunnen sut, oikeesti en ollenkaan. En voi omii sua, se ei onnistu ollenkaan, ma omisin sun sielun, mull ei oo sita ollenkaan. Ku kavelen sun ohi, haluun poimii sut mukaan, sa et tajuu kuinka paljon vaan voimii suhun tuhlaan, ma poimin kaikki muut kukat aina ku vaan voin, mut sun kaa ma toimin toisin, ku sa kuolisit mun mukana

refrain

Ma pysahdyin ku seinaan ku nain sun viattomuuden, ne jotka ei naa ne vie kukat viekkaudel. Ne leikkaa leinikeilt paan ja tekee niist lein, ma koitin vaan seivaa niiden dickki on ku miekkasudel. Luulin et voisin kastella sua tarpeeks, asettuu aloilleen, mut sun rantees ma lukitsin kahleil kii sen hamppuvihon kanteen, ja jatkoin mun matkaa, sita pyydan sult nyt anteeks. Ma tiedan ettet voi ikin anteeks antaa, eika mikaan voima voi sua enaa parantaa, ikuisesti joudun tata tuskaa kantaa, nousuvesi tuo sut esiin ku oisit haudattanu rantaan. Se kaunis kaunis kukkanen, odotti et ma poimisin sen, ja ma poimin sen, mut kukka tarttee juuret elaakseen, ja ma oon kulkuri siks en jaa paikoilleen

Kaunis, kaunis kukkanen (kaunis kukkanen) odottaa ken poimis sen (ken poimis sen) Tarttee juuret elaakseen(juuret elaakseen) mut kulkuri ei jaa paikoilleen
Kaunis, kaunis kukkanen (kaunis kukkanen ) odottaa ken poimis sen (ken poimis sen) Tarttee juuret elaakseen(juuret elaakseen) mut kulkuri ei jaa paikoilleen